Kuvia sieltä ja täältä

Montmartre

Sacré coeur

Amélie-elokuvan kahvila! (Café des Deux Moulins)

Näkymä ikkunasta

Notre Dame

Giverny

Claude Monet:n talo

Tästä Monet varmaan katseli puutarhaansa

Mielenosoituksessa

Parc Asterix

Zeus

Miekka kivessä

Osiris! Sweet!!

Puistossa

Parc des Buttes-Chaumont

Versailles:n puistoa

Marie-Antoinetten vuode

Versailles:n linnan peilisali

Kuninkaan punkka

Centre Pompidou

Elämää kriisin jälkeen

Ennen vaihtoon lähtöä olin lähtöorientaatiossa Helsingissä. Siellä puhuttiin, kuinka vaihdon alussa on mahtava fiilis, olo on kuin turistilla (kaikki hyvin). Seuraavaksi tulee kulttuurishokki, joka kestää muutaman viikon, minkä jälkeen kaikki alkaa olla taas paremmin (sopeutuminen). Huomaan, että itselläni on mennyt täsmälleen näin. Alussa oli upeaa, en voinut uskoa, että asun Pariisissa. Oikeasti! Pariisi! Eiffel-torni! Ihmiset kulkevat kadulla patonki kainalossa! Tämän vaiheen jälkeen oli kuitenkin kriisivaihe. Ajoittain vihasin koko kaupunkia ja kaikki ihmiset ärsyttivät ihan käsittämättömän paljon. Pelkkä oleminen oli hankalaa, enkä edes ymmärtänyt mitä ihmiset puhuivat. Tai en osannut itse puhua. Tai jos puhuin, ihmiset eivät ymmärtäneet. Tietysti samaan aikaan tapahtui mukaviakin asioita, mutta ärsyyntyneisyys oli suurimman osan aikaa vallalla. Samoin oli yksinäisyyden tunne, vaikka näinkin kavereitani.

Vähitellen nämä tuntemukset ovat väistyneet ja tällä hetkellä tunnen oloni täällä tosi hyväksi. Uskon, että kriisi on ohi. Pariisi on ihana paikka. Opiskelu on mukavaa. Kriisin aikana ajattelin, että varmaan ensin täytyy vihata vähän, että voi alkaa rakastaa. En tiedä, onko siinä mitään järkeä, mutta siltä nyt tuntuu. Olen tutustunut moniin ihaniin ranskalaisiin opiskelijoihin, ja kieli sujuu oikeasti jo todella paljon paremmin. Tämä seikka tietysti auttaa myös muihin tutustumisessa. Tunnen jo kuuluvani paremmin joukkoon. Huippua!

La Marne

Ensimmäiset viikot alun jälkeen

Kiirettä pitää, joten en ole ehtinyt päivittää blogia! Palataan nyt siis hieman ajassa taaksepäin. 

Luennot alkoivat syyskuun puolivälissä. Ensimmäinen viikko oli pelkästään luentoja, klo 8-18.15. En ymmärtänyt juuri mitään. Muihin opiskelijoihin tutustuminen oli hankalaa, koska vaikka ehkä osasinkin kysyä jotain, en ymmärtänyt vastausta. Tämä nosti kynnystä mennä puhumaan muiden kanssa, etenkin, kun yleensä opiskelijat olivat ryhmissä. Muiden erasmuslaisten kanssa meillä alkoi kuitenkin jo muodostua kiva yhteishenki, ja heidän kanssaan puhuminen oli helpompaa, koska kaikilla oli samat vaikeudet. Ensimmäisten viikkojen aikana ranskalaiset opiskelijat vaikuttivat hieman vaikeasti lähestyttäviltä. Jos ei itse ollut aktiivinen, muut opiskelijat eivät juuri tulleet puhumaan. Ajoittain tuntui hyvin yksinäiseltä.

Toisella viikolla olin pienryhmäni (12 opiskelijaa) kanssa klinikalla (Chuva) rokottamassa koiria ja kissoja. Kommunikaatio oli hyvin hankalaa, ja opettaja/eläinlääkäri todella pelottava, mutta onneksi mukana oli toinen opiskelija (toimimme kaikki pareittain). Nyt muutamaa viikkoa myöhemmin mietin, että klinikalla olo ja omistajien kanssa kommunikointi olisi varmasi tässä vaiheessa helpompaa, kun kieli sujuu jo paremmin, mutta toisaalta oli mukava päästä heti katsomaan, millainen meininki täällä on klinikalla. Hygieniasta ei ainakaan huolehdita ihan yhtä hyvin kuin Suomessa. No, maassa maan tavalla. Joidenkin omistajien kanssa kuitenkin pystyin vaihtamaan muutaman sanan, ja kaikki varmasti ymmärsivät, että kielen kanssa on vaikeaa. Aamupäivät olin siis klinikalla ja yritin ymmärtää jotain, iltapäivät kuuteen asti luennoilla. Luennot eivät ole pakollisia, mutta olen istunut lähes kaikilla niistä, toivoen, että vielä koittaa se päivä, kun yhtäkkiä huomaan, että ymmärrän jotain siitä, mitä opettaja puhuu. Itse asiassa tänään, marraskuun 14. päivä, ymmärsin kirurgian luennosta lähes kaiken. Jopa yhden opettajan kertoman vitsin. Hieno fiilis. Omaa kehitystä ei huomaa, koska sitä tapahtuu koko ajan, vähitellen.

Kolmannen viikon aamupäivät oli omistettu tuotantoeläimille. Yliopistolla on sairaalassa muutamia lampaita ja lehmiä, joille teimme yleistarkastuksen joka päivä (myös viikonloppuna). Viikon aikana mm. vierailtiin navetassa (n. tunnin ajomatkan päässä) tekemässä tiineystarkastuksia, ja loppuviikosta kastroitiin lammas. Superkivaa! Iltapäivät ovat aina omistetut luennoille.

Meillä oli toinenkin viikko lammas-/lehmäklinikkaa. Tälläkin viikolla teimme yhtenä päivänä lehmien tiineystarkastuksia. Vierailimme myös ”vuohitilalla”, joka osoittautui linnan pihalla olevaksi harrastevuohien pitopaikaksi (hienot maisemat!). Yli puolet siellä viettämästämme ajasta kului vuohien kiinnisaamiseen (aitaus oli iso). Viikon päätteeksi teimme lehmälle laparotomian, ja sain ommella elämäni ensimmäiset tikit elävään lehmään! Huippusiistiä. Opettajat olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Yksi hoidossa olleista lampaista, Guin, lähti Versaillesin linnan eläinpihalle eläkepäiviä viettämään. Otimme kuvan yhdessä tulevan kuuluisuuden kanssa.

Nyt paluu tähän hetkeen. Tällä viikolla on ollut obduktioita (eläinten ruumiinavauksia). Sali on varmaan 250 vuotta vanha ja hyvin kolea (kuten oikeastaan kaikki muutkin salit), ja hygienia on jälleen hieman eri tasoa kuin mihin Suomessa olen tottunut. Samoin avaustekniikka on erilainen. Toisaalta on hyvin mielenkiintoista nähdä erilaisia toimintatapoja. 

Toinen viikko Maisons Alfortissa

Toisella viikolla alkoi 5 päivää kestävä ranskan kurssi, jossa käytiin läpi sanastoa opintoja varten. Tutustuin muihin Erasmuslaisiin ja brasilialaisiin vaihtareihin. Erasmuslaisten (2 saksalaista, 2 espanjalaista, 2 italialaista ja 1 kreikkalainen) kanssa kävimme Pariisissa. Eiffel-torni, check. Champs-Élysées, check. Pikinik puistossa, check. Mahtavia ihmisiä. Alan vähitellen uskoa, että kyllä se tästä. Ymmärtäminen on jo hitusen helpompaa ja puhuminenkin onnistuu jotenkuten. Ja ikkunastakin näkyy Eiffel-torni!

Kuva huoneen ikkunasta. Siellä se on! Eiffel-torni valaistuksessaan!

Ja siinä! 

Champs-Élysées

Tämä viikko on Envassa pyhitetty ykkösten orientaatioon. Käytännössä siis kampuksella juhlitaan vuorokauden ympäri. Nukkuminen on jokseenkin haastavaa, koska bilepaikka on lähes ikkunan alla. Loppuviikosta me erasmuslaisetkin saamme osallistua, mutta alkuviikko on vain 1. ja 4. vuoden opiskelijoiden juhlaa. Joka puolella törmää opsikelijoihin, jotka ovat pukeutuneet toinen toistaan kummallisempiin asuihin.

Erasmus-vaihto Pariisissa Maisons Alfortissa 2014-2015

Vietän tämän vuoden vaihdossa Pariisissa, Maisons Alfortissa, École nationale vétérinaire d’Alfort:ssa (Enva).

Saavuin Pariisiin 1. syyskuuta. Tuutorini oli minua vastassa lentokentällä (tosin hän saapui tunnin myöhässä). Ilman häntä minun olisi todennäköisesti ollut hieman vaikeampi löytää koululle, koska matkalla piti vaihtaa junaa/metroa kolme kertaa. Tuutorillani oli mukana musta labbis. Envan opiskelijat saavat ottaa koulutukseen koiria, jotka tulevaisuudessa tulevat toimimaan avustajakoirina vammaisille henkilöille. Nämä koirat saavat poikkeuksellisesti kulkea opiskelijan mukana joka paikkaan: metroon, elokuvateatteriin, kauppaan... Opiskelija hoitaa koiraa 16 kuukauden ajan, minkä jälkeen koira menee ammattilaisen koulutettavaksi. Tämän jälkeen se on valmis tehtäväänsä avustajakoirana.

Kun olimme päässeet perille kampukselle, tuutorini jaksoi vielä jonottaa kanssani pari tuntia asunnon avainta ja auttaa huoneen kunnon tarkistamisessa. Tämän jälkeen hän kutsui minut syömään huoneeseensa. Miten ystävällistä! Jos kaikki ranskalaiset ovat samanlaisia, uskon, että täällä tulee olemaan ihan mukavaa.

Ensimmäisen viikon tunnelmia:

•       Kampuksella on paljon koiria.
•       En ymmärrä mitään, tai ehkä ihan tosi vähän.
•       Virallisten asioiden hoitaminen vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Hae yksi paperi sieltä, toinen täältä ja palaa kampukselle kysymään kolmatta paperia joka on unohdettu antaa/joka olisi tarkoitus antaa vasta seuraavalla viikolla, mutta joka on pakollinen pankkitilin avaamiseen ja vakuutuksen saamiseen.
•       Siivoa huone, joka on täysi katastrofi. Ainakin yksi asia on varma: huoneessa on aiemmin asunut koira. Ihan mukavaa, mutta ei siivoamisen kannalta.
•       Osta tavaroita huoneeseen. Sänky on, muttei tyynyä tai peittoa. Yritin ottaa tyynyn mukaan Suomesta, mutta se ei mahtunut laukkuun. Onneksi Ikeasta löytyi ihanan muhkea peitto ja ihan ok tyyny.
•       Huomaa, että kämppis on siivoamisen suhteen täysi katastrofi. Huomaa, että yhteisessä keittiössä ja vessassa ei ole paljoa tilaa omille tavaroille, koska kämppis on vallannut melkoisen reviirin itselleen. Huomaa, että kämppis lainaa pyyhettäsi. Ei siinä mitään, mutta olisi ihan kiva, jos hänellä olisi oma pyyhe. Etenkin, kun ihmettelet, missä pyyhe on ja huomaat sen kämppiksen huoneen lattialla.
•       Huomaa, että suihku on rikki. Vettä tulee vähän joka puolelta. Tämän seurauksena aiheuta tulva pesuhuoneeseen. Huomaa siis, että vettä on joka puolella: katossa, seinillä, lattialla (n. 1 cm kerros). Kuivaa pesuhuone.

Ensimmäisen viikon aikana vierailin Joinvillessä, joka on sympaattinen kylä n. 15 km Maisons Alfortista. Vierailin myös mm. Pariisin keskustassa Chatêlet:ssa, jossa kävin Centre Pompidoussa, sekä gare d'Austerlitzin lähellä sijaitsevissa Muséum national d'histoire naturellessa ja moskeijassa, jossa 3 euron sisäänpääsymaksua vastaan sai opastetun kierroksen.

Puluja katolla Centre Pompidoun vieressä

Muséum nationale d'histoire naturelle

Jardin des plantes

Moskeijan puutarha

Ensimmäisen viikon torstaina minut kusuttiin kokeiden päättymisjuhlaan. Kahden hengen solussa oli arviolta 30 ihmistä ja yksi koira. Asunnosta juhla jatkui asuntolan alakerrassa sijaitsevaan opiskelijoiden juhlapaikkaan Grisbyyn. Party partyyy!