Kuvia sieltä ja täältä

Montmartre

Sacré coeur

Amélie-elokuvan kahvila! (Café des Deux Moulins)

Näkymä ikkunasta

Notre Dame

Giverny

Claude Monet:n talo

Tästä Monet varmaan katseli puutarhaansa

Mielenosoituksessa

Parc Asterix

Zeus

Miekka kivessä

Osiris! Sweet!!

Puistossa

Parc des Buttes-Chaumont

Versailles:n puistoa

Marie-Antoinetten vuode

Versailles:n linnan peilisali

Kuninkaan punkka

Centre Pompidou

Elämää kriisin jälkeen

Ennen vaihtoon lähtöä olin lähtöorientaatiossa Helsingissä. Siellä puhuttiin, kuinka vaihdon alussa on mahtava fiilis, olo on kuin turistilla (kaikki hyvin). Seuraavaksi tulee kulttuurishokki, joka kestää muutaman viikon, minkä jälkeen kaikki alkaa olla taas paremmin (sopeutuminen). Huomaan, että itselläni on mennyt täsmälleen näin. Alussa oli upeaa, en voinut uskoa, että asun Pariisissa. Oikeasti! Pariisi! Eiffel-torni! Ihmiset kulkevat kadulla patonki kainalossa! Tämän vaiheen jälkeen oli kuitenkin kriisivaihe. Ajoittain vihasin koko kaupunkia ja kaikki ihmiset ärsyttivät ihan käsittämättömän paljon. Pelkkä oleminen oli hankalaa, enkä edes ymmärtänyt mitä ihmiset puhuivat. Tai en osannut itse puhua. Tai jos puhuin, ihmiset eivät ymmärtäneet. Tietysti samaan aikaan tapahtui mukaviakin asioita, mutta ärsyyntyneisyys oli suurimman osan aikaa vallalla. Samoin oli yksinäisyyden tunne, vaikka näinkin kavereitani.

Vähitellen nämä tuntemukset ovat väistyneet ja tällä hetkellä tunnen oloni täällä tosi hyväksi. Uskon, että kriisi on ohi. Pariisi on ihana paikka. Opiskelu on mukavaa. Kriisin aikana ajattelin, että varmaan ensin täytyy vihata vähän, että voi alkaa rakastaa. En tiedä, onko siinä mitään järkeä, mutta siltä nyt tuntuu. Olen tutustunut moniin ihaniin ranskalaisiin opiskelijoihin, ja kieli sujuu oikeasti jo todella paljon paremmin. Tämä seikka tietysti auttaa myös muihin tutustumisessa. Tunnen jo kuuluvani paremmin joukkoon. Huippua!

La Marne

Ensimmäiset viikot alun jälkeen

Kiirettä pitää, joten en ole ehtinyt päivittää blogia! Palataan nyt siis hieman ajassa taaksepäin. 

Luennot alkoivat syyskuun puolivälissä. Ensimmäinen viikko oli pelkästään luentoja, klo 8-18.15. En ymmärtänyt juuri mitään. Muihin opiskelijoihin tutustuminen oli hankalaa, koska vaikka ehkä osasinkin kysyä jotain, en ymmärtänyt vastausta. Tämä nosti kynnystä mennä puhumaan muiden kanssa, etenkin, kun yleensä opiskelijat olivat ryhmissä. Muiden erasmuslaisten kanssa meillä alkoi kuitenkin jo muodostua kiva yhteishenki, ja heidän kanssaan puhuminen oli helpompaa, koska kaikilla oli samat vaikeudet. Ensimmäisten viikkojen aikana ranskalaiset opiskelijat vaikuttivat hieman vaikeasti lähestyttäviltä. Jos ei itse ollut aktiivinen, muut opiskelijat eivät juuri tulleet puhumaan. Ajoittain tuntui hyvin yksinäiseltä.

Toisella viikolla olin pienryhmäni (12 opiskelijaa) kanssa klinikalla (Chuva) rokottamassa koiria ja kissoja. Kommunikaatio oli hyvin hankalaa, ja opettaja/eläinlääkäri todella pelottava, mutta onneksi mukana oli toinen opiskelija (toimimme kaikki pareittain). Nyt muutamaa viikkoa myöhemmin mietin, että klinikalla olo ja omistajien kanssa kommunikointi olisi varmasi tässä vaiheessa helpompaa, kun kieli sujuu jo paremmin, mutta toisaalta oli mukava päästä heti katsomaan, millainen meininki täällä on klinikalla. Hygieniasta ei ainakaan huolehdita ihan yhtä hyvin kuin Suomessa. No, maassa maan tavalla. Joidenkin omistajien kanssa kuitenkin pystyin vaihtamaan muutaman sanan, ja kaikki varmasti ymmärsivät, että kielen kanssa on vaikeaa. Aamupäivät olin siis klinikalla ja yritin ymmärtää jotain, iltapäivät kuuteen asti luennoilla. Luennot eivät ole pakollisia, mutta olen istunut lähes kaikilla niistä, toivoen, että vielä koittaa se päivä, kun yhtäkkiä huomaan, että ymmärrän jotain siitä, mitä opettaja puhuu. Itse asiassa tänään, marraskuun 14. päivä, ymmärsin kirurgian luennosta lähes kaiken. Jopa yhden opettajan kertoman vitsin. Hieno fiilis. Omaa kehitystä ei huomaa, koska sitä tapahtuu koko ajan, vähitellen.

Kolmannen viikon aamupäivät oli omistettu tuotantoeläimille. Yliopistolla on sairaalassa muutamia lampaita ja lehmiä, joille teimme yleistarkastuksen joka päivä (myös viikonloppuna). Viikon aikana mm. vierailtiin navetassa (n. tunnin ajomatkan päässä) tekemässä tiineystarkastuksia, ja loppuviikosta kastroitiin lammas. Superkivaa! Iltapäivät ovat aina omistetut luennoille.

Meillä oli toinenkin viikko lammas-/lehmäklinikkaa. Tälläkin viikolla teimme yhtenä päivänä lehmien tiineystarkastuksia. Vierailimme myös ”vuohitilalla”, joka osoittautui linnan pihalla olevaksi harrastevuohien pitopaikaksi (hienot maisemat!). Yli puolet siellä viettämästämme ajasta kului vuohien kiinnisaamiseen (aitaus oli iso). Viikon päätteeksi teimme lehmälle laparotomian, ja sain ommella elämäni ensimmäiset tikit elävään lehmään! Huippusiistiä. Opettajat olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Yksi hoidossa olleista lampaista, Guin, lähti Versaillesin linnan eläinpihalle eläkepäiviä viettämään. Otimme kuvan yhdessä tulevan kuuluisuuden kanssa.

Nyt paluu tähän hetkeen. Tällä viikolla on ollut obduktioita (eläinten ruumiinavauksia). Sali on varmaan 250 vuotta vanha ja hyvin kolea (kuten oikeastaan kaikki muutkin salit), ja hygienia on jälleen hieman eri tasoa kuin mihin Suomessa olen tottunut. Samoin avaustekniikka on erilainen. Toisaalta on hyvin mielenkiintoista nähdä erilaisia toimintatapoja.